Lapsuudenkodissani oli aina koira, ensimmäiset olivat Pekingeesejä eli Kiinanpalatsikoiria. Bella kasvoi kanssani, se tuli uuteen kotiimme kun olin vuoden ikäinen ja muutimme omakotitaloon jonka isäni oli meille rakentanut. Bella oli syntynyt naapurissa kasvattajalla ja sen kokonimi oli Bella Mia von Eranhaus. Se eli n. 12 vuotiaaksi ja menehtyi astmaan. Bella oli hyvin itsenäinen. Aamulenkkinsä se suoritti yksin, sillä oli isolla tontilla oma reittinsä, ja joka aamu se haukkui oravaa läheisessä puussa ja selvästi kuulin että orava vastasi jotain Bellalle. Joskus harvoin Bella seurasi taluttimessa kun lähdimme vierailemaan. Autossa matkustaessa se makaili takaikkunan hattuhyllyllä. Vanhemmiten ilmeisesti alkavan astman vuoksi pärski kovasti. Bella oli meidän kaikkien rakas, se kuoli yllättäin kotona päivällä siskoni sängyn alle ollessani kyläilemässä sukulaisperheessä. Astma ja yleensä hengitysvaivat on lyhytkuonoisen rodun yleisimpiä vaivoja silmätulehdusten lisäksi.
Laitan tähän liitteeksi kiinanpalatsikoikoiran rotumääritelmän ja jalostustavoiteohjelman, uusin jonka löysin on vuodelta 2016. Siinä mainitaan rodun historiasta puhuttaessa Bellan alkulähde, arvostettu Vom Eranhaus-kasvattaja Sonja Eranka. Hän kasvatti myöhemmin muitakin rotuja, ainakin saksanpaimenkoiraa ja griffonia. Bellan jälkeen meille tuli naapurin allergiakodista Nipa, myös pekingeesi, mutta sillä todettiin läppävika ja kasvattaja (ei sama kuin ensimmäisen) halusi sen itselleen. Nipa ehti olla meillä pari vuotta.
KIINANPALATSIKOIRA ELI PEKINGEESI
Kiinanpalatsikoira eli pekingeesi on koirarotu, jonka alkuperämaa on Kiina. Myös sitä on kutsuttu shih tzun tapaan ”leijonakoiraksi”. ( Wikipedia) Elinikä: 12–15 vuotta Paino: 3,2 – 6,4 kg (Täysikasvuinen) Korkeus: 15 – 23 cm (Täysikasvuinen, Säkä) Alkuperä: Kiina Luonne: Itsepäinen, Opinionated, Hellä, Hyväntahtoinen, Älykäs, Aggressiivinen Värit: Valkoinen, Musta, Fawn, Black & tan, Kermanvärinen, Fawn Brindle, Harmaa. Rodun edustajia lienee Suomessa tällä hetkellä 4013 kpl rekisteröitynä.
KIINANPALATSIKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ JA JALOSTUSTAVOITE-OHJELMA
KETTUTERRIERI
Rotujärjestö on Suomen Kettuterrierit ry, (www.foxterrier.fi) ja järjestön sivuilta voi löytää rodun sileäkarvaisen sekä karkeakarvaisen koiran rotumääritelmät historiaa, tietoa tulevista pentueista, kodinvaihtajista sekä muuta ajankohtaista tietoa. Myös Suomen Kennelliitolla on kotisivut joilta saa paljon tietoa koirista yleensä ja siellä on myös Omakoirapalvelu jossa voi omien koirien tietoja hallinnoida.
KETTUTERRIERIN ROTUMÄÄRITELMÄT
VILLE JA ELLA
Ville on ollut minulla pennusta saakka. Se on minun ensimmäinen oma koirani. Ella tuli minulle myöhemmin, 8-vuotiaana. Halusin ottaa Villelle saman ikäisen kaverin, vanhenemme yhdessä. Ville kyllä on pärjännyt hyvin yksinkin, sillä ei ole eroahdistusta, se seuraa ikkunasta ulkona kulkevia ja pihan tapahtumia muttei hauku. Ella, joka on metsästävästä perheestä, jossa paukkuarkana joutui jäämään kotiin muiden 5 koiran lähtiessä metsälle taas on yksin jäädessään ahdistunut, ulvoo ja haukkuu mutta Villen kanssa kahden jäädessään pärjää hienosti. Ella on myös läheisriippuvainen kainaloinen ja melko päinvastainen tavoiltaan kuin Ville. Tosin Villekin on entistä enemmän ollut viime aikoina kyljessä kiinni, haluten enemmän paijauksia ja rapsutuksia kuten Ella.
ARKI KOIRAN KANSSA
Olen aiemmin työskennellyt alalla jossa päivät venyivät niin pitkiksi etten ole voinut edes harkita koiraa itselleni. Jossain vaiheessa olin töissä myös eri paikkakunnalla kuin vakinainen asumukseni oli ja matka-aika oli niin pitkä että pidin toista asuntoa lähempänä työpaikkaa. Silloin oli Ville jo matkassa mukana ja koska kaikki tehdään koiran ehdoilla, kysymykseen ei ole tullut kerrostalo-asuminen. Rivitalo-asuntoja onneksi on aina löytynyt, aina ei ole ollut takapihaa mutta ollaan pärjätty.
Olen nyt siis kahden ihanan sileäkarvaisen kettuterrierin yh. ja naapureilla onkin ollut erittäin tärkeä rooli elämässämme, he ovat ulkoiluttaneet koiria poissa ollessani. Terveitä koirani ovat olleet, joku aika sitten Ville sai tutulta (naapurin) koiralta kahteen otteeseen eläinlääkärikäynnin vaativat puremat, muttei jäänyt Villelle siitä pelkoa, Ville on erittäin sosiaalinen, vain muutama ”inhokki” tähän mennessä ollut, muutama itseään pienempää koiraa jotka ovat aloittaneet räyhäämisen. Joku joskus sanoi että mistä me tiedämme mitä ne toisilleen sanovat kun toinen sitten hermostuu. Nämä koirat eivät lenkillä hauku paitsi kissoja ja isoja lintuja. Ella on kerran käynyt naapurin kissan kimppuun, joka oli eksynyt meidän aidatulle takapihalle. Ellan voi nostaa pois tilanteista se ei nappaa emäntään kiinni. Ville taas on arvaamattomampi, varsinkin jos on aarre vahdittavana. Mutta kun sen tietää, on koirallekin hyvä antaa tilansa. Kotiin on aina ihana tulla kun on odotettu ja kaivattu. Nämä kyllä näyttävät sen.
SATEENKAARISILTA
Ella siirtyi tuonilmaisiin 27.3.2023, Ja jatkoimme Villen kanssa kaksin elämää. Ville piristyi yllättäen kun sai kaiken huomion yksin, itse kyllä ikävöin Ellaa valtavasti. Ella oli vastakohta Villelle, kainaloinen, energinen ja tunteikas tyttö. Olen onnekas kun sain Ellaan tutustua.
Ville siirtyi sateenkaarisillalle äskettäin, 18.6.2024. Olen ollut itkuinen ja väsynyt sen jälkeen, suuri muutos elämässä.. Kukaan ei kulje varjona perässäni eikä tule ovelle vastaan, ei herätä aamulla lenkille. Aamulenkit on jääneet, yritän kasata itseäni…
Kaksi elämäni valoa on poissa, mutta en osaa ajatella vielä miten tästä eteenpäin. Terveydentilastani riippuu olenko vielä vuoden töissä vai hakeudunko eläkkeelle. hiljakseen mietiskelen sitten voinko vielä jollekin seniorikoiralle antaa kodin ja sitä rakastaa… Vielä ei ole sen aika, suru on liian pinnassa vielä.
AITAUS KOIRALLE
Olen itse tehnyt nyt jo myymäni rivitaloasunnon takapihalle aitauksen. Melko haasteellinen rakennella kun maaperä oli kallioinen ja siinä kallion ja murskeen päällä oli vain n. 20 cm maakerros. Tolpanjaloilla kuitenkin mentiin, ostin K-raudasta tarvikkeet, tolpanjalat kokoa 49×49 sekä 48×48 puutavaraa. Näillä tarvikkeilla sain aitatolpat rautakangen ja suuren Lekan (FXA 3,6kg) avulla suunnitelman mukaisten etäisyyksien mukaisesti pystyyn. Tässä vaiheessa olisi ollut hyvä valaa betonimöykyt jalkojen juureen jotta ne pysyisivät ojennuksessa, kun maa-ainestakin on niin vähän. (Itse valoin kakut myöhemmin Lakka S 100 Kuivabetonilla kun huomasin että aita heiluu.)
Lisäksi ostin Bauhausista kevyitä 150 x 70 cm Plus Skagen aitaelementtejä, joihin tein kehykset (2×1,5 m = 3 m) vahvistukseksi 22×100 vajaasärmä -laudasta. Kokosin näistä aidan niin että alhaalta aita on aivan maanmyötäinen jotteivat koirat saisi päähänsä pyrkiä sitä kautta ulkopuolelle (kumpikaan ei harrasta kaivamista) Yläpuolelle kiinnitin vielä pari 21×48 rimaa päällekkäin, jotta aitaan tuli myös korkeutta (eivät ole kyllä kovia hyppäämäänkään) Puutavaran kiinnitykseen käytin 4,5×55 terassiruuveja. Ruuveja oli eri kokoisia eri kohteisiin. Lopuksi öljysin koko aidan ruskealla terassiöljyllä, elementit ja osan puutavarasta olin jo öljynnyt aikaisemmin.
MIKSI AITAUS?
Aitaus on välttämätön koska kesällä ja myös talvella koirat pääsevät sen ansiosta pihalle touhuamaan vapaasti takaoven ollessa kesällä päiväsaikaan aina auki kun olen kotona. Paitsi sade-ilmalla. Silloin koirat ovat sisällä mieluummin, kumpikaan ei pidä sateesta. On aitauksesta muitakin hyötyjä, esim. peurat, joita täällä on paljon, eivät tule niin herkästi pihalle syömään istutuksia, susiakin se ehkä jonkin verran hidastaa, siilit eivät ainakaan pääse pihaan, se voisi olla kohtalokasta, tuttava oli irroitellut siilin piikkejä koiransa suusta, kivuliasta sekä siilille että koiralle, tällainen tapaaminen. Projektina aidanrakennus oli kiireettömänä tehtynä palkitseva kokemus kun se lopulta sitten valmistui. Opin suunnittelemaan työvaiheita ja toteutuksessa tuli eteen asioita joihin piti keksiä pitävä ratkaisu. Olen rakentanut ennen tätä ja tämän jälkeenkin kevyempää verkkoaitaa ja siihenkin tulee ”silmää” niin että se on helppo myös purkaa. Kuvassa puolivalmis irrallinen aita-elementti, ylhäältä siis puuttuu rimat eikä tässä vielä ole kokonaan öljytty.
